Rodun historia

Vuosisadan vaihteen molemmin puolin schapendoeseja oli Alankomaissa kaikkialla missä oli kangasmaata ja lammaslaumoja. Paimenet arvostivat rodun väsymätöntä työskentelyhalua ja älykkyyttä. Schapendoes kuuluu pitkäkarvaisten paimenkoirarotujen laajaan ryhmään. Tyypillistä näille roduille on pään runsas karvoitus. Schapendoesin sukulaisrotuja ovat partacollie, puli, polski owczarek nizinny, vanhaenglanninlammaskoira, briad, bergamasco ja Hessenin, Odenwaldin ja Ala-Reinin alueilla esiintyvä saksalainen “schafspudel”. Nämä kaikki keskenään samantyyppiset koirat ovat vuoristokoirien pieniä muunnoksia.

Tunnettu koira-asiantuntija P.M.C. Toepoel on schapendoes-rodun kehittäjä. Hänen ansiostaan kiinnostus rotua kohtaanheräsi toisen maailmansodan aikana. Rotu oli lähes kokonaan kadonnut vuosien 1940 ja 1945 välisenä aikana. Silloin käytettiin siitokseen jokaista schapendoesia joka kyettiin löytämään. Schapendoesin rotujärjestö perustettiin vuonna 1947 jaRaad van Beheer (Hollannin Kennelklubi) tunnusti rodun väliaikaisesti vuonna 1952.

Nederlandse Schapendoesin rotuominaisuudet kirjattiin ensimmäisen kerran vuonna 1954 Hollannin schapendoesyhdistyksen hallituksen toimesta. Vahvana vaikuttajana oli rodun kehittäjä P.M.C Toepoel. Schapendoes ei ollut vielä virallinen rotu, joten rotumääritelmää ei tehty FCI:n standardin pohjalta. Rotukirja suljettiin vuonna 1970 ja rotu hyväksyttiin seuraavana vuonna. Tämän jälkeen vain rekisteröityjä koiria on käytetty jalostukseen.

Hollannin Kennelklubi kehotti schapendoesyhdistystä luomaan FCI-standardin mukaisen rotumääritelmän vuonna 1988. Se valmistui saman vuoden marraskuussa. Tehtävän suorittivat Anneke Brooijmans-Schallenberg, Trude van den Berg-Zwaan ja Annigje Schneider-Louter. Rotumääritelmässä ei enää voinut käyttää selityksiä eikä viittauksia muihin rotuihin. Siihen on sen jälkeen tehty säännöllisesti pieniä muutoksia ja tarkennuksia. Viimeisin ja voimassaoleva rotumääritelmä on päivätty 14.4.1999 (suomennos 24.10.1999).