Suomen Schapendoes Ry - Finnish Schapendoes Club


Kuva 3	Kuva 4

Häntä
Melko pitkä juttu pelkästä hännästä! Tämä vain osoittaa, kuinka olennainen häntä on rodullemme. Vanhassa rotumääritelmässä mainittiin myös jotain hyvin erityistä, nimittäin: ”hapsuinen häntä, jossa koukku!” (kuva 5a). Kun rotumääritelmää vuonna 1988 uudistettiin, mietimme pitkään miten tätä erityistä muotoa nimittäisimme. Koukku hännässä viittaa koukkuhäntään ja sitä emme todellakaan halua (suom. huomautus: koukkuhäntä on luuston kehityshäiriö). Koukkuhäntäisten koirien käyttämisestä jalostukseen seuraa tunnetusti ongelmia. Väärien tulkintojen välttämiseksi päätimme jättää koukku-sanan kokonaan pois. Toivottavasti voimme uudessa rotumääritelmässä lisätä taas jotain hännän muodosta. Hyvä vaihtoehto voisi olla esimerkiksi sapelihäntä. Toinen vaihtoehto on ”hännän kärki kääntyy ylöspäin”. On selvää, että suora, alaspäin roikkuva häntä, niin sanottu ”eloton” häntä ei ole toivottava (kuva 5b)! Onneksi sitä ei juuri näe. Sen sijaan näkee liian korkealla kannettuja häntiä (kuva 5c). Tämä ei ole oikein, mutta ei niin vakava virhe kuin pelokkaasti (hermostuneesti) jalkojen väliin puristunut häntä, joka on luonnekysymys. Jäykästi selän päälle kaareutunut ns. pystykorvanhäntä (kuva 5d) on vakava virhe, joka liittyy hännän kiinnitykseen ja lantion rakenteeseen.


Kuva 5a	Kuva 5b

Kuva 5c	Kuva 5d

Raajat
Eturaajat: Tässä korostetaan jälleen rodullemme niin tärkeää luuston keveyttä! Suorat raajat tarkoittaa, etteivät ne ole länkisääriset ja että käpälät eivät käänny ulospäin (ranskalainen etuosa, kuva 6a). Kyynärpäät eivät saa kääntyä ulos ja niiden tulee olla kiinnittyneet hyvin (kuva 6b, virheellisesti kiinnittyneet kyynärpäät). Hyvät kulmaukset tarkoittavat lavan ja olkavarren (olkanivelen) sekä olkavarren ja kyynärvarren (kyynärnivelen) muodostamia kulmia. Usein näkee liian suoria ja jyrkkiä lapoja, jolloin olkakulma on liian suuri. Jos lavat ovat liian etuasentoiset tai liian jyrkät, eturinta ei tunnu. Eturinta on rintalastan päässä ja sen voi tuntea olkanivelten välissä. Ranteet ovat joustavat, eivät pehmeät, eivätkä jäykät. Niiden pitää kestää vaikeakulkuisessa maastossa, kun koira työskentelee Hollannin kangasmailla.


Kuva 6a	Kuva 6b

Takaraajat: Selvästi viisto lantio vaikuttaa jälleen siihen, että Schapendoes pystyy toimimaan tarkoituksenmukaisesti. Jos koiralla on suora lantio, se ei pysty kääntyilemään vaivattomasti eikä hyppäämään ja laukkaamaan kunnolla. Jos risti
on liian suora, hännän kiinnitys ja asento ovat virheelliset: häntä on liian korkealla ja taipuu eteenpäin selän yli, kuten ns. pystykorvanhäntä.


Kuva 7a	Kuva 7b

Kuva 7c

Liian jyrkästi laskeutuva lantio ei ole myöskään oikein. Ihanteellisin on vaakatasosta noin 30 asteen kulmassa laskeutuva lantio. Kohtuullisesti kulmautuneet kintereet. Vanhassa rotumääritelmässä tätä seurasi ”rakenne luotu paimennustyöhön”. Siis jälleen toiminnallinen. Uudessa rotumääritelmässä sana ”lihaksikkaat” on virheellisesti lisätty viittaamaan vain kintereisiin. Siinä pitäisi olla: takaraajat ovat lihaksikkaat. Aikaisemmin kohdassa ”lyhyet välijalat” muistutettiin myös kohtuullisuudesta. ”Selitys: Työssään lammaspaimenena Schapendoesin tulee kyetä liikkumaan ja kääntymään nopeasti. Se siis harvoin ravaa ja yleensä laukkaa maastossa.” Jos välijalka on liian lyhyt, se ei pysty laukkaamaan vaivattomasti. Takajalkojen asentovirheitä ovat esimerkiksi ”liian lähellä toisiaan olevat raajat” (kuva 7a) ja pihtikintut (cow-hocked, kuva 7b), jolloin kintereet ovat liian lähellä toisiaan ja käpälät erillään. Länkisäärisyys on hyvin harvinaista. Joskus välijalka kintereestä alaspäin ei laskeudu suoraan alas vaan eteenpäin (kuva 7c). Tällainen virheellinen sirppikinner ei ole tarkoituksenmukainen.

Käpälät: Käpälät ovat suuret, jälleen toiminnallisuuden vuoksi, koska pienet käpälät uppoavat helposti pehmeään hiekkaan. Varpaat eivät saa harittaa. Kannukset sallitaan, mutta niitä näkee harvoin takajaloissa.

Liikkeet
Kummallista kyllä tässä ei mainita mitään liikunnan tavasta tai voimasta, mikä vaaditaan useimmissa rotumääritelmissä. Monet tuomarit toivovatkin näkevänsä Schapendoesilla tehokkaat takaliikkeet, mutta laukkaavana koirana se ei ole rakentunut siten. Vanhassa rotumääritelmässä sanottiin liikkeistä: ”Koiran liikkuessa nopeammin sen liikkeet tulevat ahtaammiksi ja kovassa vauhdissa se näyttää liukuvan eteenpäin.
Selitys: Työkoiralle on tyypillistä, että liikkeet ovat sitä ahtaammat mitä nopeammin koira liikkuu. Tämä tarkoittaa sitä, että se asettaa kummankin puolen käpälät lähemmäksi keskiviivaa. Voisi myös sanoa, että koira liikkuu ”taloudellisesti” eli
ilman turhia liikkeitä, kuten käpälien nostelua jne.”


Ravi	Laukka

Karvapeite
Karva: Melko pitkä karvapeitteen kuvaus ei ilmeisesti vieläkään ole riittävän selkeä, koska se on usein kasvattajien, tuomareiden ja näytteilleasettajien keskustelunaiheena. On nähtävä ja tunnusteltava paljon, ennen kuin tietää millainen oikea karvapeite on. Joka tapauksessa sen on oltava tarkoituksenmukainen. Vanhassa rotumääritelmässä sanottiin: ”Schapendoes, joka on työkoira, tarvitsee suojaa sadetta ja kylmää vastaan. Siksi sillä on paksu karvapeite ja hyvin paksu
pohjavilla.” Valitettavasti nykyisin ei kovin usein näe toivottua valtavaa otsatöyhtöä. Yleensä pään karva on liian pehmeää ja se laskeutuu kuin esirippu silmien eteen. Otsatöyhtö on irti kasvoista, joten silmät pysyvät näkyvissä. Monet omistajat sitovat otsatukan kuminauhalla tai pinnillä, niin että karva jatkaa kasvamistaan, koska se ei altistu normaalille kulumiselle. Näyttelyssä kuminauhat poistetaan, jolloin otsatukka valahtaa silmille. Toisinaan karvapeite on liian karkeaa ja näyttää terrierin turkilta, jonka voisi trimmata tai nyppiä. Hyvää Schapendoesin turkkia ei tarvitse trimmata. Turkin kunnosta huolehtiminen on oma lukunsa eikä mahdu tähän artikkeliin. Vanhassa rotumääritelmässä sanottiin kuitenkin: ”Päivittäinen harjaus on välttämätöntä. Tarvittaessa turkki kammataan ja takut selvitetään. On oltava huolellinen, ettei poista samalla pohjavillaa ja sen mukana luonnollista suojaa.”
Väri: Vaikka rotumääritelmässä mainitaan toivotuimmat värit, haluaisin varoittaa jalostamasta siihen suuntaan. Saattaisimme menettää ihanan värien ja kuvioiden vaihtelevuuden. Yleinen ilmaisu tuomaripiireissä on, että ”hyvä koira on väritön”. Tällä tarkoitamme, että yleinen laatu on paljon tärkeämpää kuin väri!

Koko
Säkäkorkeus: Tähän asti olemme olleet joustavia koon suhteen. Vain äärimmäiset poikkeavuudet on poistettu jalostuksesta.

Virheet
Tämä on vakiolause, joka esiintyy kaikissa uusissa rotumääritelmissä.

Hylkäävät virheet
Onneksi Schapendoes joudutaan vain hyvin harvoin poistamaan kehästä liiallisen hermostuneisuuden tai vihaisuuden vuoksi.

Huom. Toinen vakiolause kaikissa rotumääritelmissä. Haluaisin lopettaa kuten aloitin, nimittäin sanomalla, että Schapendoesin täytyy olla ja säilyä työkoirana. Rotumääritelmä korostaa toistuvasti Schapendoesin toiminnallisuutta, mikä vanhassa rotumääritelmässä sanottiin erityisen hyvin. Schapendoes ei saa rappeutua pelkäksi näyttelykoiraksi. Lopuksi Mr. Toepoelin viisaat sanat: Kasvattajien ja tuomarien parantamina monien rotujen näyttelylinjat ovat alkaneet pelottavasti muistuttaa ruostumatonta teräsveistä siinä, että ne eivät enää sovi alkuperäiseen työhönsä tai käyttötarkoitukseensa.

Original text in English

Discussion of the standard
Mrs. Annigje Schneider-Louter, Judge

General appearance
The two sentences immediately describe a few characteristics of our Schapendoes. Lightly built means that the bones are in fact lighter, finer than you would normally expect in this size dog. As a result its movement is so springy and light, and he jumps with great ease. The previous standard added a clear ‘explanation’: “The way the cheerful, spirited and not in the least fat, stiff or weak Schapendoes jumps is indeed a characteristic property of this breed. Its great agility and the certainty with which it lands are remarkable. It is a principal task of breeders, as well as of judges, to ensure that the Nederlandse Schapendoes retains its proper nature and ideal body as a shepherding dog on Dutch heaths; thus not allowing anything that would impede him, even if it would concern exaggerations of desirable characteristics. The Schapendoes is not to degenerate into a so-called show breed.” ‘Long coated’ speaks for itself. In the ring a shorthaired dog either cut or due to other reasons, cannot be a winner.

Behavior / Temperament
The old standard also stated: “He should not be ‘dead’, nor nervous, but alert (excited).” During a judging, a judge has only a few minutes to judge a dog. This assessment also includes its behaviour and temperament since they are mentioned in the standard! A dull, disinterested Schapendoes, one that does not enter the ring with temperament, is not typical of the breed. Therefore, do not expect a judge to highly qualify such a dog.

Head
The latest version of the standard has been somewhat rearranged. We now have three sections, being head, cranial region, and facial region. Abundant hair growth is clear. I shall go into this further in the section on hair. Now particularly note the phrase makes the head and especially skull appear broader.

Skull
There is almost no breed with a truly flat skull, a light arch will always be felt both from left to right as from front to back. The judge will always place his hand on the skull. He wants to feel whether the skull is not too round, and to measure the proportion breadth to length and to feel whether the furrow is not too pronounced. If we cannot see something, we always use our hands on long-haired dogs.
In the previous section we read that the skull appears broader. This section tells us how broad it should be, namely slightly broader than long! Nowhere does it say that the skull should be very broad. It must definitively not look like the skull of a molosser-like breed or bobtail. Fairly broad in proportion to its length is quite different to very broad.
A clearly defined stop- if the stop is too deep we generally also see a rather round forehead, sometimes along with a too short muzzle and a too broad skull.

Facial region
NOSE: Although not stated explicitly, this also means that the bridge of the nose runs parallel to the skull line. The nostrils are not mentioned in the standard, but they should be normal size and properly open, namely functional!
MUZZLE: A full, broad muzzle is characteristic of the breed. It is immediately noticeable if the muzzle is narrow or tapers. Occasionally we can already see from the exterior that the bite is not in order. Missing teeth or molars may be the cause of a narrow jaw, but more frequently it is the other way round, a narrow jaw will not have enough space for all the elements! A considerable overbite can even make the lower jaw invisible when the mouth is closed.
TEETH: It is not said in so many words that the set of teeth should he complete, but it does say normal and normal is complete! If premolars are missing it depends on which and how many are missing; some judges are stricter than others are. The position of the teeth should make a scissors bite. Occasionally we come across a pincer or level bite, which is not good but not as bad as an upper overshot (generally called overshot). Only rarely do we see an undershot in the Schapendoes. Not good is an irregular or crooked bite. This can he caused by too narrow jaws, crooked jaws, or by a too long tongue! A long tongue will eventually have precisely the same effect on teeth as a child’s thumb sucking. A long tongue may cause totally deformed teeth in older dogs.
The above incorrect bites are hereditary. Teeth regulation for esthetical reasons is fooling oneself, the judge and the breeders.
CHEEKS: The highly prominent zygomatic arches (cheekbones) make that typical full Schapendoes head.
EYES: Clear description! Especially ‘expression’ is well described. Eyes that have no, poorly or thinly pigmented rims can disturb the expression as can an unpigmented third eyelid.
EARS: In the past we frequently saw large, thick, fleshy ears. Sometimes the ears have a hard (cartilage) ridge and sometimes even a fold, so that the ear was folded back and carried open. Low ears cause a sad appearance. Too high, smallish ears tend to partly stand upright when the dog is alert, which does not look good either. In the past the standard also stated: “When alert, the ears should not be upright, not even half upright.” Every judge will always check
whether the ears are agile enough by attracting the dog’s attention. A so-called ‘dead’ ear that hangs close to the head is not characteristic.

Neck
Clean means without fleshy or loose throat skin. The head is carried high and not, as we often see in hounds, with the nose down to ground. The length of the neck is not mentioned, so we assume that it should be a normal, neither short nor long, neck.

Body
The body should be slightly longer than high. The proportions are not mentioned. Slightly is not much, so we have neither a long nor a square nor short dog. Both types occasionally occur. If the dog is too long this is often combined with too short legs. We call these dogs low- or short-legged. If the distance between the ground and the lowest point of the chest is smaller than the distance between that point to withers, or if the chest depth reaches beyond the
elbows we speak of low-legged. This has proven to be a strongly hereditary factor. A Schapendoes that is too short does not look typical. Due to the (too) short back the movement of the Schapendoes will be less supple, he will not be able to twist and turn as easily (thus not be suitable for work). The General Appearance already stated that the Schapendoes is a lightly built dog. It is emphasised here, now in combination with ‘pliable and elastic’! It will be clear that a schapendoes with a heavy skeleton is not typical for the breed. This has nothing to do with its size as is sometimes assumed. Too fine bone also occasionally occurs. This is not good either. These dogs often have a less well developed chest; they are rather puny, meagre dogs, whether they are small or large.
TOP LINE: something went wrong in this section when the standard was adapted! I hope that it can be changed again in the breed standard in the future. There is namely a danger that Schapendoes will appear with rounded backs, which is certainly not the intention. It would have been clearer if it had said: ‘The muscle tension causes the top line to curve slightly along the loins’.
CHEST: Clearly described. In the old standard it stated: “The ribs reach far back. Yet again without exaggeration.” And according to the explanation: “A good balance in the body proportions is an important requirement for a working breed. A great deal of attention must be paid to this”.
LOWER LINE AND BELLY: A tucked up belly can easily be camouflaged by hair. A judge will always check.

Tail
Quite a long story for just a tail! This shows just how important it is to our breed. The old standard also included something very specific, namely: “feathered tail with a hook!” When we rewrote the standard in 1988 we thought long about how we should call this specific form. A hook soon suggests a kink in the tail and a kinked tail is something we certainly do not want! The bad consequences of breeding with dogs with kinked tails are well known! To avoid misunderstandings about the correct form, we decided to delete with a hook. I hope that in the new standard we can add something about the tail again. Sabre tail would for example be a good alternative. Another possibility is with an upwards line at the end. It will be clear that a straight downward hanging tail, the so-called ‘dead’ tail is undesirable! Luckily we do not see them often. We do regularly see tails carried too high. This is not correct, but not as bad as a tail clasped between the legs with anxiety (nervous), because that has to do with temperament! A tail curved stiffly over the back, a so-called Keeshond tail is a serious fault, which is related to the tail set and pelvis.

Limbs
FOREQUARTERS: Here again the remark: light-boned! That’s how important it is for our breed! Straight legs means that they are not 0-legged, and that the feet do not stand outwards (French stand), nor are the elbows turned out, nor may they be without well joined elbows. Good angulation has to do with the angles formed by shoulder and upper arm (shoulder joints) and those between the upper arm and the under arm (elbow joints). We often see thatthe shoulder is too straight, too steep and therefore creates too great an angle with the upper arm. If the shoulders are set too far forward or too steeply, we cannot feel the fore chest. The fore chest is at the end of the breastbone, and can be felt between both shoulder joints. The pasterns are springy, not limp nor stiff. They should be able to bear rough going while the dog does its work on Dutch heathland.
HINDQUARTERS: The well-slanted pelvis again has to do with the fact that the Schapendoes needs to do its work properly, it is functional. A dog with a straight pelvis can not twist and turn so easily nor jump and gallop so well. If the croupe is too straight the tail set and carriage will often be incorrect, the tail will be set too high and thus bend forward over the back, like the so-called Keeshond tail. A pelvis that slopes too much is not good either. It is ideal if the pelv is slopes at an angle of about 30° to the horizontal. Moderately angled hocks. The old standard continued immediately with “built for shepherding work”. Once again functional. Well muscled has abusively been attached to the hocks only in the new standard. It ought to say: the hindquarters are well muscled. After ‘the metatarsus are short’ it previously went on: “Here too without exaggeration. Explanation: For the work that the Schapendoes does with the flock, it has to be fast and able to turn quickly. Thus it rarely trots and generally gallops across the field.” If the metatarsi were too low he would not be able to gallop easily. Faults in the set of the hind legs are for example ‘legs too close together’, ‘cow-hocked’, that is when the hocks are close together and the feet apart again. Very occasionally we see Olegs. Sometimes the hind pastern from the hock does not go straight down but forwards. We call this ‘hock-joined’ or ‘sickle- hocked’. It is neither correct nor functional.
FEET: Small feet would easily sink into loose sand; that why the feet are large. Here again functionality is the reason! No spread toes! ‘Dew claws’ also called ‘wolf’s claws’ are permitted, but we do not see them often.

Gait
It is remarkable that nothing is mentioned here about a driving action or driving power, which is required in most breed standards. Many judges also hope to see a powerful rear action in the Schapendoes. But it is not built for this since it is a galloper! The old standard said the following about gait: “The Schapendoes’ gait becomes narrower the faster it goes. When it moves fast the dog flows forward as it were. Explanation: the narrower gait at faster pace - a characteristic of the working dog - means that the feet are placed further to the centre, that is the right and left feet more towards each other. Furthermore one could say that the dog moves ‘economical’. That is to say not superfluous,
such as lifting its feet unnecessarily and so forth.”

Coat
HAIR: The fairly long description of the coat is apparently still not clear enough, because it is often a point of discussion between breeders, judges and exhibitors. You have to have seen and felt a lot of coats to know what is correct. In any case the coat has to be functional. In the old standard it said: “The Schapendoes, being a working dog, needs to be protected against rain and cold. Therefore it has a thick coat and very thick undercoat.” Alas, we do not see that so desirable tremendous forelock very much lately. Generally the hair on the head is too soft and falls like a curtain in front of the eyes. A forelock is set off from the face so that the eyes remain visible. Many owners bind the hair on the head with an elastic band or hair clip, so that the hair continues to grow because it is not prone to normal
wear and tear. At exhibitions the elastic band is removed and as a consequence the forelock falls limp in front of the eyes. Occasionally we see a coat that is too hard. This looks like a terrier coat and could be trimmed or plucked. A good Schapendoes coat never needs trimming. How to look after the coat is a different story and does not fit into this lecture.The old standard did mention something though: ‘Daily brushing and if necessary combing and untangling is needed. But care should be taken not to remove the undercoat, which would take away the natural protection.”
COLOUR: Although the standard mentions a preferred colour, I would like to warn against breeding to that end. We might lose that lovely variety in colours and patterns. A common expression among judges is “A good dog is colourless”. What we mean is that overall quality is far more important than colour!

Size
HEIGHT AT THE WITHERS: Until now we have been supple about height. Only extremes are barred from breeding.

Faults
This is a standard sentence that appears in all new breed standards.

Disqualifying faults
Luckily it occurs very rarely that a Schapendoes is sent out of the ring because it is anxiously nervous or aggressive.

Note
Another standard sentence in all breed standards. I would like to close like I began, namely by saying that the Schapendoes must be and remain a Working Dog. Again and again the standard points out the functionality of the Schapendoes; the old standard said it particularly well: The Schapendoes may not degenerate into a so-called show dog. Finally the wise words of Mr.Toepoel: Breeders and judges have improved so many breeds in their show lines that they have sometimes become entirely or dreadfully much like the stainless steel knife: no longer suitable for its job, its purpose!