Hyväksytty: FCI 14.4.1999
Käännös: SKL-FKK 24.10.1999
Alkuperämaa: Alankomaat
FCI:N RYHMÄ 1 Lammas- ja karjakoirat
(alaryhmä 1)
KÄYTTÖTARKOITUS
Schapendoes on paimenkoirarotu, jota
on käytetty ja yhä käytetään
lammaslaumojen paimennukseen. Koska
lampaat laiduntavat pääasiallisesti
hiljaisilla ja syrjäisillä alueilla
on tärkeää, että schapendoes on
hyvin kestävä, liikkuvainen ja
nopea. Älykkyys, kyky työskennellä
itsenäisesti ja hypätä ketterästi
ovat rodun olennaisia piirteitä.
Schapendoesin tulee olla todellinen
paimenkoira luonteeltaan,
ruumiiltaan ja sielultaan.
LYHYT HISTORIAOSUUS
Vuosisadan vaihteen molemmin puolin
schapendoeseja oli Alankomaissa
kaikkialla, missä oli kangasmaata ja
lammaslaumoja. Paimenet arvostivat
rodun väsymätöntä työskentelyhalua
ja älykkyyttä. Schapendoes kuuluu
pitkäkarvaisten paimenkoirarotujen
laajaan ryhmään. Tyypillistä näille
roduille on pään runsas karvoitus.
Schapendoesin sukulaisrotuja ovat
partacollie, puli, polski owczarek
nizinny, vanhaenglanninlammaskoira,
briard, bergamasco ja Hessenin,
Odenwaldin ja Ala-Reinin alueilla
esiintyvä saksalainen "schafspudel".
Nämä kaikki keskenään samantyyppiset
koirat ovat vuoristokoirien pieniä
muunnoksia. Tunnettu
koira-asiantuntija P.M.C. Toepoel on
schapendoes-rodun kehittäjä. Hänen
ansiostaan kiinnostus rotua kohtaan
heräsi toisen maailmansodan aikana.
Rotu oli lähes kokonaan kadonnut
vuosien 1940 ja 1945 välisenä
aikana. Silloin käytettiin
siitokseen jokaista schapendoesia
joka kyettiin löytämään.
Schapendoesin rotujärjestö
perustettiin vuonna 1947 ja Raad van
Beheer (Hollannin Kennelklubi)
tunnusti rodun väliaikaisesti vuonna
1952. Vuonna 1954 laadittiin
rotumääritelmä ja aloitettiin
rotukirjan pito. Rotu hyväksyttiin
lopullisesti vuonna 1971, jonka
jälkeen vain rekisteröityjä koiria
on käytetty siitokseen.
YLEISVAIKUTELMA
Kevytrakenteinen ja pitkäkarvainen.
Säkäkorkeus on 40-50 cm. Liikkeet
ovat vaivattomat ja joustavat.
Schapendoes on erittäin hyvä
hyppääjä.
KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE
Schapendoes on normaalisti ja
tasapainoisesti rakentunut
paimenkoira, jolla on valpas ja
rohkea luonne. Se on älykäs,
tarkkaavainen, iloinen, eloisa,
ystävällinen ja temperamentikas. Se
on erittäin kiintynyt ja uskollinen
tutuille ihmisille.
PÄÄ
Runsas karvapeite saa pään
vaikuttamaan todellista suuremmalta
ja etenkin leveämmältä.
Kallo-osa: Lähes litteä.
Otsauurre on kohtuullinen.
Kulmakaaret ovat voimakkaasti
erottuvat. Kallon leveys on hieman
suurempi kuin etäisyys
otsapenkereestä niskakyhmyyn.
Otsapenger: Selvästi
erottuva, mutta ei jyrkkä.
Kuono-osan ylälinja on hieman kallon
linjaa alempana.
Kuono-osa: Lyhyempi kuin
etäisyys otsapenkereestä
niskakyhmyyn, tuskin lainkaan
kapeneva ja kauttaaltaan syvä;
kuononkärki on leveä ja vain hieman
pyöristynyt. Sivulta katsottuna
alaleuan tulee olla selvästi
näkyvissä suun ollessa kiinni.
Purenta: Normaalisti
kehittynyt leikkaava purenta.
Posket: Poskikaaret ovat
voimakkaasti erottuvat.
Silmät: Melko suuret ja
pyöreät. Ne eivät ole ulkonevat
eivätkä syvällä sijaitsevat. Silmät
sijaitsevat pikemminkin kallon
etuosassa kuin sen sivuilla. Ne ovat
väriltään ruskeat; eivät saa
vaikuttaa mustilta. Silmänvalkuainen
saa näkyä vain jos koira suuntaa
katseensa voimakkaasti sivullepäin.
Ilme on avoin, rehellinen ja eloisa.
Silmien muoto ja väri sekä ilme ovat
hyvin rodunomaiset.
Korvat: Melko ylös
kiinnittyneet, eivät suuret eivätkä
paksut. Ne ovat vapaasti, mutta
eivät päänmyötäisesti riippuvat.
Korvat ovat runsaskarvaiset ja
liikkuvaiset, mutta niiden ei tulisi
erottua pään ääriviivoista.
KAULA
Vahva ja kuiva. Pään asento on
korkea.
RUNKO
Hieman korkeuttaan pitempi,
kevytluustoinen, notkea ja joustava.
Lanne: Kaareva, voimakas ja
lihaksikas.
Lantio: Selvästi viisto.
Rintakehä: Syvä, kylkiluut
ovat kohtuullisesti tai selvästi
kaartuneet ja taakse ulottuvat.
Alalinja ja vatsa: Alalinja
ei ole liian nouseva.
HÄNTÄ
Pitkä, runsaskarvainen ja hapsuinen.
Hännän asento on rodun erityspiirre.
Koiran ollessa levossa häntä riippuu
alaspäin, ravatessa se nousee melko
korkealle ja heilahtelee hieman
kaartuneena puolelta toiselle.
Koiran laukatessa häntä ojentuu
suoraksi ja hypätessä se toimii
selvästi peräsimenä. Tarkkaavaisen
koiran häntä voi nousta korkealle.
Se ei kuitenkaan koskaan saisi olla
tiukasti selän päällä.
RAAJAT
ETURAAJAT
Yleisvaikutelma: Eturaajat
ovat suorat ja kevytluustoiset.
Hyvien kulmausten tulisi korostaa
eturintaa.
Ranteet: Joustavat
Käpälät: Melko suuret,
joustavat, leveät ja muodoltaan
soikeat. Varpaat ovat tiiviisti
yhdessä. Päkiät ovat paksut ja
kimmoisat, päkiöiden välit ovat
runsaskarvaiset. Kannukset
sallitaan.
TAKARAAJAT
Kintereet: Kohtuullisesti
kulmautuneet ja lihaksikkaat.
Välijalat: Lyhyet.
Käpälät: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET
Työskennellessään schapendoes
laukkaa mieluummin kuin ravaa, joten
liikkeiden tulee olla keveät ja
joustavat vailla turhaa
energiankäyttöä. Koiran tulee kyetä
hyppäämään hyvin ja kääntymään
nopeasti.
KARVAPEITE
Karva: Karvapeite on tiheä ja
aluskarva riittävä. Karva on pitkää,
runsaat 7 cm tai ylikin koiran
takaosassa. Karva ei ole sileää vaan
hieman laineikasta. Selvästi kihara
tai säkkärä karvapeite ei ole
sallittu. Karvat kasvavat hyvin
tiheästi; ne ovat hienolaatuiset ja
kuivat, mutta ennen kaikkea eivät
koskaan silkkiset. Siellä missä
karvapeite on pitkää, sillä on
taipumus olla töyhtömäisesti
koholla. Tällöin koiran ympärysmitta
etenkin takaosassa vaikuttaa
todellista suuremmalta.
Schapendoesilla on erittäin voimakas
karvapeite päälaella, viikset ja
parta.
Väri: Kaikki värit ovat
sallitut. Toivotuimmat värit ovat
siniharmaasta mustaan.
KOKO
Säkäkorkeus: Urokset 43-50 cm ja
nartut 40-47 cm.
VIRHEET
Kaikki poikkeamat edellä mainituista
kohdista luetaan virheiksi
suhteutettuna virheen vakavuuteen.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET
Näyttelykehässä hermostuneesti tai
aggressiivisesti esiintyvää
schapendoesia ei tule palkita.
HUOM! Uroksilla tulee olla
kaksi normaalisti kehittynyttä
kivestä täysin laskeutuneina
kivespussiin.
